HS 16.11.2006 Martti Heikkinen

Ulkomaiset kaivosyhtiöt etsivät uraania entistä kiivaammin Suomen maaperästä. Tuorein tulokas etsijöiden joukossa on Vancouverissa Kanadassa pääpaikkaansa pitävä alan suuryritys Mawson Resources Limited.

Yhtiö on saanut kauppa- ja teollisuusministeriöltä (KTM) varausoikeudet viidelle alueelle kolmessa kunnassa.

Mawson hankki varausoikeudet ruotsalaisen tytäryhtiönsä Mawson Energi Ab:n nimiin.

KTM myönsi varausluvat yhtiölle jo 18. lokakuuta, mutta lupien myöntäminen ei ole herättänyt edes ympäristönsuojelijoissa vielä huomiota.

Mawson Energin saamat kaivoslain mukaiset etsintäoikeudet koskevat Joensuunkylän aluetta Juuassa Pohjois-Karjalassa, Simonkorpea Posiolla ja Saramäen aluetta Nilsiässä Pohjois-Savossa. Yhtiö hakee vielä vastaavaa lupaa Kuusamoon.

"Mawsonin mukaantulo lupien hakijoiden joukkoon kertoo siitä, että uraanirintamalla on Suomessa nyt todella vilkasta toimintaa", sanoo ylitarkastaja Pirjo Savolainen KTM:n energiaosaston ennakointi- ja tutkimusryhmästä.

"Varauspäätös uraanin etsimiseksi antaa yhtiölle tosin vain niin sanotut joka miehen oikeudet eli voi kävellä mittarien kanssa tietyssä maastossa", Savolainen muistuttaa.

Mawson kertoo nettisivuillaan, että useilla näistä varausalueista on etsitty uraania aiemminkin.

Mawson Eenergin malminetsinnästä vastaava apulaisjohtaja Mark Saxon sanoo nilsiäläisessä Pitäjäläinen-paikallislehdessä, että Nilsiän Saramäestä yhtiö kiinnostui Geologian tutkimuskeskuksen tutkimusten ja löydösten perusteella

Saxon myöntää, että yhtiön edustajat ovat tähän asti tehneet töitä näiden alueiden tutkimiseksi lähinnä vain kirjastoissa ja arkistoissa.

Yhtiön edustajat aikovat aloittaa maastotutkimukset varausalueilla keväällä lumien sulettua. Varauslupa ei oikeuta kuitenkaan esimerkiksi maan kaivuun.

Mawson Energi Ab jätti KTM:lle varaushakemuksensa kyseisistä viidestä alueesta viime toukokuussa.

"Varauslupa jollekin alueelle merkitsee tietenkin vasta sitä, että kilpailijat eivät pääse tutkimaan maaperää samalle alueelle", Savolainen sanoo.
 

Saramäen asukkaat suhtautuvat huumorilla uraaninetsintään
HS 15.11.2006 Sari Anttonen

Nilsiä. Saramäen kylän kodeissa Nilsiässä eivät uutiset uusista uraaninetsinnöistä paljon hätkäytä.

Alueelta on etsitty uraania jo 1960-luvulta lähtien, ja aina ovat etsijät häipyneet tyhjin käsin sinne mistä ovat tulleetkin.

"Minä en ainakaan usko, että kaivos tulee. Täällä ravasi 1960-luvulla useana kesänä vaikka minkälaista porukkaa Outokumpu Oy:stä ja Geologian tutkimuskeskuksesta", kertoo Mawsonin varausalueella asuva Irma Pekkarinen hyväntuulisena.

"Silloin sanoivat että uraania on, muttei sitä kannata täältä kaivaa", Pekkarinen muistelee.

"Timanttejakin on täältä etsitty monen vuoden ajan. Lentokoneella ajelivat kylän yläpuolella putket perässä, eikä niistäkään etsijöistä enää sen jälkeen ole mitään kuulunut", lisää aviomies Jukka Pekkarinen.

Toistakaan Pekkarisen pariskuntaa ei pelota, vaikka heidän maillaan suoritettiin syväkairauksia ja koerikastusta 1970-luvun alussa.

"En oikeastaan edes noteerannut uutisia uusista etsinnöistä. Viime kerralla toiminta oli melko salamyhkäistä. Tuloksia ei kerrottu eikä tiedotustilaisuuksia pidetty. Pihaan vain ilmestyi auto ja tutkijat kulkivat metsissä reput selässä", Lea Pekkarinen muistelee.

"Syväkairausta tehtiin kahteen otteeseen. Koerikastusta varten he harjasivat puhtaaksi kalliota 3–4 metriä leveän kaistaleen noin sadan metrin matkalta. Se näkyy tuolla metsässä vieläkin", Timo Pekkarinen kertoo.

Uraaninetsinnän tulokset olivat tuolloin melko köyhät.

"Sanoivat lopuksi että joka putkesta tulee samanlaista, eli ei löytynyt mitään merkittävää. Sen jälkeen on ollut hiljaista", Timo Pekkarinen sanoo.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ulkomaisten+kaivosyhti%C3%B6iden+uraanijahti+kiihtyy/1135223008995