Eduskunta

KANSANEDUSTAJA PENTTI TIUSANEN (VAS): KIRJALLINEN KYSYMYS Cogema Arevan ja Agricola Resources -yhtymien uraanin louhinnan varausalueet Suomessa
 

Cogema Arevan ja Agricola Resources -yhtymien uraanin louhinnan varausalueet Suomessa

Eduskunnan puhemiehelle

Kansainväliset kaivosyhtiöt, ranskalainen Cogema ja ruotsalais-englantilainen Agricola Resources ovat varanneet uraanin louhintaan tähtääviin tutkimuksiin laajoja alueita Uudeltamaalta, Lapista ja Itä-Suomesta.

Uraanin louhintaan, kuljetuksiin ja louhosten ennallistamiseen liittyy runsaasti terveydellisiä ja ympäristöongelmia. Näistä ongelmista on Ruotsilla kokemusta Länsi-Götanmaan Skövden kunnasta, jossa toiminut uraanikaivos aiheutti laajan ympäristötuhon ja korkeaksi kohonneet kunnostamiskustannukset.

Suomessa aluevaraukset ovat mm. Pohjois-Karjalassa Enon kunnassa, Länsi-Uudellamaalla Somero-Kiikala-Nummi-Pusula-alueella, Itä-Uudellamaalla Pukkilan ja Askolan alueella sekä Askola-Porvoo-Myrskylä-Pernaja-alueella. Alkuperäinen varaus on Itä-Uudellamaalla erityisen laaja-alainen. Lisäksi Agricola Resources on suorittanut varauksia Sallassa ja muuallakin Suomessa.

Kansalaisten tiedot esimerkiksi Cogeman aluevarauksista Uudellamaalla ovat vähäiset, ja asiasta on tiedotettu vähän.

Ministeri Pekkarinen on kertonut valmisteilla olevasta, asukkaille suunnattavasta “tiedotuskampanjasta”. Tiedottaminen on luonnollisesti kannatettavaa.

Kaivostoimitukseen tulisi aina liittää YVA, ympäristövaikutusten arviointimenettely. YVA-menettelyn puuttuminen laista osoittaa kaivoslain vanhentuneen luonteen ja sen, ettei laki tunne modernia ympäristökäsitystä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus valmis seuraamaan kriittisesti Suomeen kohdistuneiden uraanikaivosvarausten etenemistä niin, että varauksista johtuvat luontoon, ympäristöön ja ympäristöterveyteen kohdistuvat vaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset,

onko hallitus valmis kehittämään kaivoslakia suuntaan, joka nykyistä paremmin jo lupaprosessin ja hankkeen alkuvaiheessa huomioi luonnon-, ympäristön- ja ympäristöterveydensuojelun merkityksen esimerkiksi liittämällä ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) jo tähän vaiheeseen ja

onko hallitus tietoinen siitä, mihin mahdollinen uraanimalmi kuljetetaan rikastettavaksi?

Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 2005

Pentti Tiusanen /vas

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pentti Tiusasen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1032/2005 vp:

Onko hallitus valmis seuraamaan kriittisesti Suomeen kohdistuneiden uraanikaivosvarausten etenemistä niin, että varauksista johtuvat luontoon, ympäristöön ja ympäristöterveyteen kohdistuvat vaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset,

onko hallitus valmis kehittämään kaivoslakia suuntaan, joka nykyistä paremmin jo lupaprosessin ja hankkeen alkuvaiheessa huomioi luonnon-, ympäristön- ja ympäristöterveydensuojelun merkityksen esimerkiksi liittämällä ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) jo tähän vaiheeseen ja

onko hallitus tietoinen siitä, mihin mahdollinen uraanimalmi kuljetetaan rikastettavaksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Uraanin etsintään on panostettu kansainvälisesti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana melko vähän. Viime vuosina on kuitenkin käynyt selväksi, että moni maailman toimivista 441 ydinvoimalasta jatkaa suunniteltua tuotantoaan, 23 uutta reaktoria on rakenteilla ja joitakin kymmeniä on suunniteltu rakennettavaksi (World Nuclear Association). Epävarmuus uraanin riittävyydestä ja saatavuudesta sekä selvästi kohonnut uraanin maailmanmarkkinahinta lienevät pääsyitä siihen, että uraanin etsintä on viime vuosina kansainvälisesti huomattavasti vilkastunut.

Suomen kallioperä on osa Fennoskandian kilpialuetta, jolle on tunnusomaista hyvä malmipotentiaali. Suomen kallioperässä on myös uraania, ja sitä etsittiin aina 1980-luvun puoleenväliin asti. Uraanimalmin koelouhintaa ja -rikastusta tehtiin pienessä mittakaavassa sekä Enon Paukkajanvaarassa että Askolassa noin 45-50 vuotta sitten.

Noin 20 vuoden tauon jälkeen kansainväliset uraania etsivät yhtiöt ovat uudestaan aloittaneet uraanin etsinnän Suomesta. Kauppa- ja teollisuusministeriö myönsi kaivoslain (503/1965 ) nojalla varauksia syksyllä 2004 ranskalaiselle Cogema-yhtiölle ja vuonna 2005 brittiläiselle Agricola Resources Plc-yhtiölle. Myönnetyt varaukset olivat Itä-Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa sekä Etelä-Lapissa. Marraskuussa 2005 Cogemalle myönnettiin 18 varausta Nummi-Pusulan, Suomusjärven, Someron ja Kiikalan kunnissa. Marraskuussa 2005 Cogema-yhtiö jätti myös laajat valtaushakemukset, jotka koskevat 166:ta eri valtausaluetta Itä-Uudellamaalla ja 18:aa valtausaluetta Pohjois-Karjalassa.

Koska kyseessä on uraanin etsintä, on kauppa- ja teollisuusministeriössä päätetty, että valtaushakemusten käsittely poikkeaa siitä, miten muiden kivennäisten kohdalla menetellään. Päätösten valmisteluun osallistuu kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiesten lisäksi edustajia mm. ympäristöministeriöstä, Säteilyturvakeskuksesta ja alueellisesta ympäristökeskuksesta. Asianosaisiakuullaan normaalia laajemmin, ja tiedotus on avointa, systemaattista ja tarkempaa kuin muiden kivennäisten kohdalla.

Valtausten nojalla tapahtuva uraanin etsintä ei oikein suoritettuna aiheuta säteily- eikä muuta vaaraa ihmisille ja luonnolle. Etsintää harjoittavat yhtiöt korvaavat tutkimuksen seurauksena mahdollisesti syntyvät vahingot täysimääräisinä maanomistajille. Säteilylakia sovelletaan jo etsintävaiheessa, ja valtauksen haltijan on oltava jatkuvassa yhteydessä ympäristöviranomaisiin sekä tarvittaessa Säteilyturvakeskukseen.

Nykyinen kaivoslaki on vuodelta 1965. Kaivoslain uudistus on työn alla alan toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten takia. Tässä yhteydessä selkeytetään myös linkitys muuhun lainsäädäntöön, mukaan lukien ympäristölainsäädäntöön. Mm. kaivosturvallisuuteen liittyvät asiat, asianosaisten nykyistä parempi kuuleminen sekä parempi tiedottaminen ovat kaivoslain uudistamisessa tärkeitä haasteita.

Kaivoslain (503/1965 ) nojalla kauppa- ja teollisuusministeriö voi myöntää seuraavia oikeuksia:

* Varaus (selvyyden vuoksi käytetään myös termiä valtausvaraus) antaa määräajaksi etuoikeuden valtauksen tekemiseen. Ammattimaiseen näytteenottoon tarvitaan maanomistajan lupa.
* Valtaus antaa haltijalle määräaikaisen oikeuden kaivoskivennäisen etsintään sekä oikeuden pienimuotoiseen koelouhintaan ja rikastukseen. Valtauksen maksimikoko on Suomessa 1 km2, mikä osittain selittää haettujen alueiden suuren määrän.
* Kaivostoiminnan aloittamiseen tarvitaan kauppa- ja teollisuusministeriön myöntämä kaivoskirja. Ennen kaivostoiminnan aloittamista tarvitaan kaivoskirjan lisäksi ympäristöluvat sekä, mikäli laajuus tai muut seikat niin edellyttävät, lisäksi ympäristön vaikutusten arviointi (YVA).

Tällä hetkellä uraanin etsintä Suomessa tapahtuu varausten nojalla. Varauksia on myönnetty kahdelleuraaniyhtiölle. Valtauksia uraanin etsintään ei ole Suomessa myönnetty 1980-luvun jälkeen.
Mahdollisen uraaniesiintymän kaupalliseen hyödyntämiseen, siis louhintaan ja rikastukseen, tarvitaan ydinenergialain mukaan valtioneuvoston lupa. Virkamiehet selvittävät parhaillaan, mitä normaalista poikkeavia lupia tarvitaan uraaniesiintymän mahdolliseen koelouhintaan ja -rikastukseen. Viranomaiset ovat yksimielisiä siitä, että mahdollisen uraanikaivoksen kaivospiirihakemuksen yhteydessä on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi (YVA). YVA-lain uudistus on parasta aikaa eduskuntakäsittelyssä. YVA-asetuksen hankeluettelon tarkistamisen yhteydessä on tarkoitus täsmentää YVAa uraanin osalta.
Uraanin vientiin ja tuontiin tarvitaan kohdemaasta riippuen joko kauppa- ja teollisuusministeriön taikka Säteilyturvakeskuksen lupa. Koska hyödyntämiskelpoisia uraaniesiintymiä ei ole maasta toistaiseksi löydetty eikä siis myöskään esitetty hyödyntämishakemuksia, ei voida vastata kysymykseen siitä, mihin mahdollinen uraanimalmi kuljetettaisiin rikastettavaksi.
Vastaavana ministerinä olen pyytänyt, että minut pidetään ajan tasalla siitä, miten uraanin etsintä maassamme kehittyy.

Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2006

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen